Vauva 1-vuotta

Tänään on tasan vuosi siitä kun vauva syntyi keisarileikkauksella onnelliseen perheeseen. Nyt asumme Suomessa ja meillä on uusi koti. Vanha koti on edelleen myymättä ja huonekalut muussa maassa, mutta henkinen hyvinvointi parani kun pääsimme pois arkipäivästä, missä lapsen isä tuli päivittäin vanhaan kotiin hymyillen uudesta onnesta. Hän sanoi ettei menneisyyteen kannata katsoa vaan nauttia tästä hetkestä ja tulevaisuudesta. Hän ja lapsen isovanhemmat saapuivat Suomeen juhlimaan syntymäpäiviä edellispäivänä ja viipyvät täällä viikon.

Minua kuvottaa se että mies odottaa minun vain siirtyvän elämään jossa vanhat on unohdettu ja eläisimme sujuvaa iloista elämää. Olen onnellinen etten joudu näkemään häntä silmissäni koska mieleni valtaa viha. En tiedä koska pääsen näistä tunteista selvemmille vesille mutta ärsyttää että mies joka on käyttäytynyt niin huonosti, loukkaavasti ja särkenyt koko perheen elämän hoputtaa minua siinä. Mielestäni minulla on oikeus tähän vaikka sitten lopun elämäni. Jos hän priorisoi uuden naisen oman poikansa edelle eikä pysty hallitsemaan tunteitaan, miksi minun pitäisi?

En ole ainut joka haluaisi repiä lapsen isän pään irti joten hän ei ole tervetullut lauantaina järjestettäviin juhliin. Hän yritti sanoa että juhlat ovat pojan eikä meidän pitäisi vaikuttaa niihin tunteilla. Se ettei isä ole niissä mukana ei juuri lasta häiritse joka ei muutenkaan ole isäänsä paljoa nähnyt. Ei huomaa eroa eikä varsinkaan muista myöhemmin. Se mikä vaikuttaa on juhlien ilmapiiri kun lapsen isä on paikalla. Isäni sanoi suoraan ettei halua nähdä miestä silmissään. Lapsen isä kysyi isältäni kättäni juhannussaunassa ennen elokuussa järjestettyjä häitä. Isäni luuli että kyseessä oli mies joka pitää huolta perheestään. Ainut mihin lapsen isä vetoaa on että erot ovat arkipäivää ja meidän suhde ei ollut perheen säilyttämisen arvoinen.

Huomaan miten kaikki on ollut hyvin kuukauden päivät kun ollaan oltu Suomessa. Nyt kun lapsen isä ilmestyi silmien alle ja minä muistelen synnytyskokemusta itken taas niinkuin vanhassa kodissa niin usein eron jälkeen.

Poika aloitti päiväkodin heinäkuun 1. päivä täällä Suomessa ja lapsen isä jäi kotimaahansa palkalliselle isyyslomalle elokuun loppuun. Koska varsinainen päiväkoti oli kesälomalla heinäkuun, mini aloitti toisessa ja siirtyi nyt tällä viikolla varsinaiseen. Olen niin onnellinen että kaikki on mennyt niin helposti. Poika on ollut yhtä hymyä koko lyhyen päiväkotiuransa ajan. Uusi paikka, uudet ihmiset tai nyt päiväkodin vaihto ei haitannut tyyppiä vaan siellä hän leikkii pikkuautoilla vaippasillaan ja pistää ison hymyn naamalle kun menen häntä hakemaan. Samoin päiväkotiin viedessä – kädet ojossa menossa hoitajan syliin suu korvissa. Häntä onkin kutsuttu hymypojaksi molemmissa päiväkodeissa.

Mini nukkuu edelleen hyvin. Menee nukkumaan kuuden seitsemän maissa ja herää melkeinpä aina klo. 6. Konttaamaan opittuaan öissä oli sekoilua puolentoista viikon ajan mutta sitten palattiin taas tuttuun rytmiin. Ensimmäiset askeleet hän otti nyt synttäriviikolla <3.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s